Weissenseen alueemme tuntuu ihanan kotoisalta yhdestä syystä: täällä kaikki kadut on nimetty vanhojen säveltäjien mukaan. Kauppaan kävellessäni kuljen ensin Meyerbeerin kadun kautta, käännyn Smetanan kadulle ja oikaisen vielä Chopinin kautta. Tunnen itseni niin iloiseksi aina kun tunnistan uuden kadun nimen.
Mutta kuka ihmeen Meyerbeer? Koska jo nyt on käynyt varmasti selväksi, että kyseessä ei ole saksalainen olutlajike, voin kertoa, että Giacomo Meyerbeer oli juutalaissyntyinen operasäveltäjän 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. Ja kyllä, jouduin googlettamaan asian, vaikka ties kuinka monta tuntia elämästäni olen kuluttanut klassisen musiikin historian opetteluun.
Seuraavaksi tuleekin informaatiotäyteläinen postaus kolmen kuukauden kodistani kuvina. Ensimmäinen kertani soluasunnossa/asuntolassa, tämä on osaltaan kyllä ihan jännää!
 |
Asunto on ensimmäisessä kerroksessa, joka helpottaa kyllä
matkalaukkujen roudaamista huomattavasti. |
 |
| Jennan ja minun huone. Oma sänkyni on heti ovesta katsottaessa vasemmalla. (Eikä täällä tietenkään tunneta käsitettä 'päiväpeitto'.) |
 |
| Sängyltä katsottaessa oma pöytäni ja vaatekaappini on taas oven puoleisella seinällä. |
 |
| Keittiö on ihan kiva, mutta liesituulettimen tai muun ilmastoinnin puute on edelleen käsittämätöntä. Jotain paistellessa koko keittiö on ihan täynnä savua! |
 |
Vessoja asunnossa on kaksi. Tämä on yleensä ollut
miesten vessa, mutta nyt valtasimme sen Jennan kanssa. |
 |
Takapiha on koko rakennuksen käytössä, tosin me kai siellä
eniten istumme sillä se on suoraan takaoven edessä. |
Eilen sain myös yhtäkkiä yksin kämpillä ollessani kisukaverin vieraaksi. Olin jättänyt takaoven oven auki, sillä olin menossa sinne syömään aamiaista, kun yhtäkkiä keskeltä asuntoa kuului valtava MAU. Mustavalkoisella kissalla tuntui olevan valtavasti asiaa ja se oli kovin läheisyydenkaipuinen puskiessaan ja kehrätessään. Lopulta istuskelimme molemmat ulkona, kun vesisade ja ukkonen jyrähteli. Vielä myöhemmin päivällä yksi kämppiksistämme päästi kissan toisen kerran sisälle, se kun niin sydäntäsärkevästi maukui oven takana. Kenen kissa lie? Pantaa ei ainakaan ollut.
 |
Kuten kaikki muutkin elämäni kissat, tämäkään ei välittänyt
valokuvaamisen kohteena olemisesta. |
Aivan ihana puutarha! -- Essi
VastaaPoistaSe on kyllä aika sympaattinen ja suojaisa!
PoistaJee! Kiva päästä lueskelemaan näitä sun juttuja. Siis mulla oli nuo muutamat kirjoitukset menny ihan kokonaan ohi, vaikka käyn täällä vähän väliä katsomassa, joten luin nyt lähes kaikki yhteen putkeen. Lyhyesti sanottuna: kielikurssi kuulostaa paskalta, työ mahtavalta ja Berliini vieläkin mahtavammalta! Sulla on varmasti nyt alussa siellä pää aivan pökkyrällä kaikesta uudesta ja erilaisesta, en voi edes kuvitella. Mutta aivan mieletön kesä varmasti edessä!
VastaaPoistaJenni
Joo, mä oon kirjoitellut välillä ilman, että oon laittanut linkkiä mihinkään. Mutta hauskaa, että oot jaksanut lukea kaiken kerralla! :D
PoistaTyöt alkaa ensi viikolla ja jo nyt jännittää että mitä tästä tulee. Tää ekat kaksi viikkoa on ollut ehkä sellaista odottamista enemmän. Saa nähdä!
KIRJOTIN SULLE KOMMENTIN MUTTA TÄMÄ SAMPERI POISTI SEN! Caps Lock Feber.
VastaaPoistaMeyerbeer kirjotti Ombre legerin, se on se yks aaria joka kiljututtaa mua vähän väliä. Sä et tykkää siitä kauheesti. :D
Mulla jäi piirakkataikinaa yli, tekisinkö-- no, tässä kymmenen minuuttia myöhemmin voin sanoa että tekisin toki keksejä.
Rakastan sinua ja on ihanaa lukea tekemisistäsi!
Pitää vissiin tutustua Meyerbeeriin enemmän. Ehkä mulla on jopa sellainen velvollisuus! Sekä Mahleriin, koska Mahleria kävelen joka päivä vielä enemmän.
PoistaKeksit!
<3