Viikonlopun aikana sain virallistakin virallisemmat paperit leimoineen päivineen harjoittelupaikan infon kera. Tänään puolestaan varmistui asunnon sijainti. Kummatkin vaikuttavat omilta osiltaan mukavilta, vaikkakin jo pelkkä matkustusaika mielessä ero alueiden välillä on kuin päivällä ja yöllä.
Esin tulevasta harjoittelupaikasta. Useiden epäonnistuneiden skypetysyritysten jälkeen sain puhelun Fiona Bennettiltä. Hän omistaa Berliinin keskustassa hulppean hattukaupan, jonka pääsuunnittelija ja omistaja hän myös on. Hatut eivät ole vain omasta mielestäni upeita, vaan niitä käyttävät niin Saksan kuin Hollywoodin kermakin. Miksi ihmeessä siis sisustussuunnittelija sai soiton hatuntekiljältä? (Uskokaa pois, mietin sitä ensimmäisen sähköpostin jälkeen itsekin tykyttävin sydämin.) Tähän kohtaan mukaan astuu Bennettin liikekumppani, herra nimeltä Hans Böhme.
 |
| © The Brander |
Tämän verran sain irti puhelusta (joka kaikessa onnessa oli automaattisesti englanniksi!): Fiona ja Hans omistavat yrityksen, joka tekee kaikenlaista. Kumpikaan heistä ei ole varsinaisesti sisustaja, mutta he osallistuvat yhdessä moneneenlaiseen suunnitteluun. Heidän tämänhetkinen projektinsa on hattukaupan lähistöllä, myös Potsdamer Straßella, olevan Wintergarten Berliinin yleisövessojen (ja kenties baarialueenkin) suunnittelu ja toteutus. Koska kyseessä on vanha varieteeteatteri, projektin avainsanoja tuntuivat olevan "maaginen", "erikoinen" ja "taianomainen". Pienen kielimuurin vuoksi mm. "maagiset paneeliseinät" jäivät minulta hieman vielä piementoon, mutta luultavasti avautuvat kun näen suunnitelmat paikan päällä. (Kenties kirjaimellisesti?!)
 |
| © The Brander |
Projektissa on mukana lisäkseni yksi arkkitehtiopiskelija ja yksi lavastusopiskelija. Työtehtävistä emme vielä sopineet mitään varmaa, vasta paikan päällä katsomme paremmin mitä itse osaan ja mitä he tarvitsevat. Fiona kuitenkin lupasi minun voivan tehdä aivan kaikkea, jos vain haluan. Saa nähdä mitä se käytännössä tarkoittaa. Projekti on ollut käynnissä jo 6 kk, joten tässä vaiheessa ollaan siirretty kuitenkin enemmän jo yksityiskohtiin, joihin heidän mielestään olisin hyvä apu. Toivotaan! Toivotaan myös, että osaan olla tarpeeksi eksentrinen tähän hommaan, sillä mitään tavallista ja jo monesti nähtyä he eivät kohteessa halua toteuttaa. Fiona itse vaikutti oikein mukavalta ja hän vakuutteli työporukankin olevan mukava. Näin papereistani, että firmassa on palkattuna kuusi henkilöä, tosin oletan, että näihin kuuluu hattukaupan myyjät ja hattujen tekijätkin. Kenties.
Asunto ei (onneksi?) ole aivan yhtä hulppea. Se sijaitsee julkisilla kuljettuna 47 minuutin päässä Potsdamer Straßelta! Toki olin tähän jo henkisesti valmistunut, sillä Allianssin infopäivänä juuri Berliinistä kotiutunut Ready for Life -tyttö sanoi istuneensa suuren osan ajastaan julkisissa kulkuvälineissä ja oletusarvoisesti kai jo tuolloin olimme sijoittumassa melkolailla samalle alueelle, ellei jopa samaan asuntoon.
Asunto on siis melko kaukana keskustasta, Weissenseen alueella. Alue vaikuttaa Google Mapsin kautta tutkailtuna rauhalliselta ja yksinkertaiselta, mutta onneksi tärkein eli ruokakauppa (haha) löytyy neljänä eri versiona noin kilometrin säteellä - on täysin luomukauppa, keskitasoinen Kaiser's, ja halpoina tunnetut Aldi ja Lidl. Työaikani ovat ma-pe klo 10-19 (tunnin ruokatauolla) jolloin iltapalatarpeita luultavasti useammin tulee haettua lähikaupasta.
Ensimmäiset kaksi viikkoa - jolloin myös käymme kaikki Berliiniin lähtevät kielikoulussa (työpaikkani ja Wintergartenin vieressä) - olen samassa huoneessa myös Suomesta lähtevän tytön kanssa, jonka jälkeen siirryn omaan huoneeseeni. En ole koskaan asunut asuntolamaisesti toisen, tavallaan vieraan, ihmisen kanssa, joten hauska kokemus tämäkin! Ja onpahan joku, jonka kanssa käydä hoitamassa alun pakolliset toimet, kuten prepaidin ja netin hankkimiset sun muut.
Seuraavaksi palaan lukemaan ystäviltäni saamaani Lonely Planetin Berlin-kirjaa, joka on osoittautunut ensimmäistn 70 sivun aikana jo oivaksi apuvälineeksi. Ainakin perusnähtävyydet ja kaupunkialueet nimineen ovat ainakin tuttuja. Löysinpä jopa asuntomme läheltä kirjassa mainitun kahvilankin, joten sinne on varmasti pakko mennä nopeasti!
Ylihuomisen ylihuomenna!
Tuo työpaikka ja sen projekti kuulostaa just sellaiselta, että siinä saa oikeasti unohtaa suomalaisen vaatimattomuuden (jos sellaista on) ja pistää mielikuvituksen laukkaamaan ihan kunnolla. Musta nuo "maaginen, erikoinen ja taianomainen" sopii hyvin sulle, ja uskon, että osaat keksiä hyvin epätavanomaisiakin ideoita siihen projektiin. Teithän sä koulussakin jo niin poikkeavaa ja omannäköistä juttua, että sinä sinne Berliinin työpaikkaan sovit jos joku. En siltikään sano, että se välttämättä tulee olemaan mitenkään helppoa. Voihan siinä mennä aikansa ennen kuin on saanut päänsä viritettyä oikein mielikuvituksekkaaksi sekä tajuaa, mitä se työnantaja (sekä Fiona että teatterit) oikeasti haluaa. Mutta kyllähän tämä kuulostaa aivan mielettömältä mahdollisuudelta! Toivottavasti se avaa sulle ovia jatkossakin ja johdattaa sinut sellaiseen elämään, josta olet aina haaveillut.
VastaaPoistaJännä juttu, että joudut asumaan niin kaukana siitä työpaikasta. Tai sinne kai ne laittaa kaikki nuo harjoittelijat asumaan, riippumatta niiden työpaikasta. Mutta onneksi olet jo tottunut kulkemaan hieman pitempää matkaa kouluunkin, joten saat varmaan ajan kulumaan hyvin työmatkallakin. Ja näkeehän siinä sitten enemmän sitä Berliiniäkin! On varmaan myös ihan helpottavaa, että siellä on niitä muitakin suomalaisia ja se yksi tyttö sun huonekaverina aluksi. Tulee sellainen pehmeämpi lasku...
Joo, sitä piti vielä sanoa, että onpa jännät työajat! Aika tympeät itse asiassa, koska sulla menee ihan koko päivä siellä töissä kun mukaan laskee vielä työmatkat. Hyvällä tuurilla saat sen tunnin pari vapaa-aikaa aamuisin ja iltaisin. Mutta kai siihenkin tottuu, ja onhan ne viikonloput.
Jenni
Kiitos, Jenni, kun jaksat aina tsempata mua ja kehua maasta taivaaseen. Voin välillä vähän rehvastella, kun kirjoitat niin kauniisti. <3
PoistaMutta toivon tosiaan, että osan olla tarpeeksi innovatiivinen ja kekselijäs, koska sitä selkeästi toivottiin. Kyllähän mulla aina kaikenlaisia ideoita pälkähtää päähän ja koulussa toisinaan oli sellainen olo, että niitä ideoita piti vähän vaisummin toteuttaa. Nytpä sitten saa oikein luvan kanssa olla mitä omituisin ja erikoisin, jos vain osaa! Myös vähän jännittää Fiona Bennettin elämä, kun se on oikein eksklusiivinen julkkis omissa piireissään ja sitten minä, ihan tavallinen tallaaja, tulen täältä mukaan sellaiseen touhuun. No, onhan ne julkkiksetkin vain ihmisiä tietenkin...
Noi työajat on kyllä jokseenkin hirveät, mutta toisaalta sopii ehkä paremmin mun elämänrytmiin. Eipä tarvitse herätä kukonlaulun aikaan, joka on kyllä todella miellyttävää! Jos varaan noin tunnin työmatkoille niin eihän mun tarvitse lähteä kotoa kuin vasta yhdeksältä, joka kyllä iltavirkulle sopii. Mutta varmasti menee eka kuukausi siinä, että oon ihan poikki, kun aivot on muutenkin ylikierroksilla ja pääsee joka päivä vasta illalla kotiin.
Jännää!