Kulttuurishokki?

Olen tässä viimeisen viikon ollut lähes päivittäin joko allapäin tai muuten vain ärsyyntynyt. Olen vähän pohtinut mistä se voisi johtua, sillä päällisin puolin kaikki on vallan mainiosti. En ole keksinyt mitään muuta syytä kuin että poden kulttuurishokkia.

Wikipedia kuvailee kulttuurishokkia näin:

Kulttuurišokki tarkoittaa ihmisen vaikeutta sopeutua vieraaseen kulttuuriin. Siihen liittyvät oireet voivat olla psyykkisiä ja fyysisiä, voimakkuudeltaan eriasteisia ja jokainen kokee sen eri tavoin. Kulttuurišokkiin liittyvien tuntemusten voimakkuus riippuu omasta henkisestä kapasiteetista, oman ja kohdattavan kulttuurin erilaisuudesta sekä aiemmista kokemuksista.

Fyysisiksi oireiksi voisi kai lukea yllättäen nousseen ihottuman, voimakkaat päänsäryt, aivastelut ja jatkuvan nälän. Aluksi tosin ajattelin näiden johtuvan vaikkapa siitepölystä ja työstressistä, mutta miksipäs ei myös kulttuurishokista. (Sori, Wikipedia, en halua kirjoittaa sitä enää noin kuin sinä.) Varsinkin ensimmäiset kolme viikkoa päätä särki lähes päivittäin, joka välillä äityi migreeniksi asti. Ihottuma kasvoilla ja ranteissa on tosin hiljalleen alkanut laskeutua.

Psyykkisiin oireisiin puolestaan luen jatkuvan ärtyneisyyden. Kirjoitin jo, etten koe sen olevan kulttuurisidonniasta, mutta luulen, että olen nyt liian lähellä tätä kaikkea, jotta osaisi objektiivisesti tarkastella tilannetta. Mutta ei ole sellaista päivää, etteikö joku ottaisi pattiin. Ihmiset tupakoivat kuin korsteenit ja joka paikassa, niiltä ei pääse pakoon missään. Helle on niin kova, että pelkkä ajattelu laittaa hikoilemaan. Töissä ihmiset eivät keskustele toisilleen eivätkä ainakaan minulle, kuitenkin olettaen, että tiedän kaiken. Kotona on sotkuista, kun kaikilla on eri käsitys siitä, mikä on kohteliasta ja siistiä yleisissä tiloissa.

Tällä hetkellä töissä oleminen on myös melko rasittavaa. Muut kai olettavat, että osaan lukea ajatuksia, sillä kiireen alla kaikki unohtavat, etten osaa täydellistä saksaa enkä ymmärrä kun he puhuvat nopeasti keskenään. Jos pyydän apua, saan tiuskaisuja enemmänkin kuin apua. Koitan tämänkin ajatella niin, että muillakin on vaan huono päivä, mutta ei se ainakaan helpota omaa oloani edes töiden ulkopuolella. En ole saanut oikein minkäänlaista perehdytystä mihinkään, enkä pysty olemaan oma-aloitteinen, koska kaikki projektiin liittyvä informaatio on paperilla. Fionan liikkeessä. Ja itse istun Hansin toimistolla. (Tähänkin yritin ehdottaa sitä, että laittaisin kaiken sähköiseen muotoon, jolloin monen elämä helpottuisi, mutta ilmeisesti se oli huono idea.) Olen mielestäni hyvä työntekijä kun siihen on mahdollisuus, mutta täällä istun tyhjänpanttina tai teen niin sanottuja hanttihommia. Siitä tulee sellainen olo, että olen vain tiellä. Haluaisin olla avuksi, mutta näin kolmen viikon työssäoloajan jälkeen en ole kokenut olevani avuksi lainkaan. Harmittaa.

Tästä kaikesta työärsytyksestä tietenkin siirrytään luonnollisesti siihen, että joka päivä energiani tuhlautuvat töissä istumiseen, jolloin en pääse näkemään Berliiniä työmatkan ulkopuolella juuri lainkaan, sillä olen liian väsynyt lähteäkseni enää sen jälkeen muualle kuin kotiin syömään ja suihkuun ja nukkumaan. (Säälittävää tuossa lauseessa on se, että se on aivan totta. Saatan syödessäni katsoa jakson jotain ohjelmaa, joka on ainoa vapaa-aika mitä ehdin viettämään.) Mietin usein, että olisipa minullakin neljän päivän työviikko, kuin monilla muillakin suomalaisilla täällä, mutta todellisuudessa sekin päivä varmasti menisi - ainakin aluksi - vain nukkumiseen. Mutta olisi kai mukavaa saada edes mahdollisuus siihen, että näkisi muutakin kuin kolme eri katua päivässä.

Lisäksi ikävöin mukavaa kotielämääni ja kissoja. Jopa yötöntä yötä.

Noin. Kuulostaako kulttuurishokilta? Wikipedia tosin luottaa siihen, että helpotusta on tulossa:

Kulttuurišokkiin on määritelty neljä eri vaihetta:

1. Kuherruskuukausi: Uuteen kulttuuriin saavuttaessa innostus nähdä ja kokea kaikki ulkopuolisen tarkkailijan silmin. Vieras kulttuuri nähdään hyvässä valossa huomaamatta sen huonoja puolia.
2. Šokin kynnysvaihe: Pienet asiat alkavat ärsyttää ja uuden kulttuurin huonot puolet ja käytännön ongelmat tulevat esiin. Väsymys, masennus ja koti-ikävä ovat tämän vaiheen yleisiä oireita.
3. Sopeutuminen: Vähittäinen oppiminen, toimeentuleminen erilaisissa tilanteissa ja ymmärrys toimintatapojen syistä auttavat sopeutumaan uuteen kulttuuriin. Olo alkaa tuntua kotoisammalta ja kommunikaatio-ongelmat vähenevät. Yleinen uudesta kulttuurista johtuva stressi vähenee.
4. Paluušokki: Paluu omaan kulttuuriin voi aiheuttaa suuremman šokin kuin kulttuurišokki vieraassa kulttuurissa. Uudelleensopeutuminen omaan kulttuuriin voi viedä aikaa vieraassa kulttuurissa kertyneiden kokemusten ja mahdollisesti muuttuneen omakuvan vuoksi.

Sopeutumista odotellessa.